Herkullinen joulu, menneiden muistelot ja uuden vuoden uudet kujeet

Joulu, mikä ihana tekosyy laiskotteluun. Ollaan syöty, nukuttu, nukuttu vähän lisää ja ulkoiltu sen mitä pakkaset ovat antaneet myöten. Nyt pakkasten vähän hellitettyä ollaan käyty parina päivänä pitkällä metsässä rämpimislenkillä ja eilen rehkimisen päätteeksi pojat saivat naudan luut kaluttavikseen. Miten ihanaa sen jälkeen olikaan kömpiä peiton alle lukemaan, kun koirat asettuivat lämmittämään jalkoja... <3

Joulupukki (a.k.a siskoni) oli myös muistanut mukavalla lahjalla. Darcy ja Bingley (Binkku, Kinkku...rakkaalla lapsella on monta nimeä ;)) saivat nimikkopipareitaan, oikean rotuisia tietysti. Piparit olivatkin pojille mieluinen lahja, ne kuuluvat lempiherkkuihin heti lihapullien jälkeen. Ja minä sain piparimuotin. Ensi jouluna pitänee pistää kenneli pystyyn ja alkaa kasvattaa pikkushelttejä oikein olan takaa. :))

Eilen saunassa makoillessani mietin, mitä kaikkea vuosi 2010 on pitänyt sisällään...ja mitä tavoitteita / toiveita mulla olisi vuodelle 2011.

 

2010

Darcy

- Vuosi sitten olimme juuri päättäneet agilityn alkeiskurssin. Huikeaa ajatella, kuinka paljon onkaan vuodessa opittu tästä niin rakkaasta lajista. Edelleen on paaaaljoooon opittavaa, mutta täytyy sanoa, että vuodessa ollaan kuljettu pidemmälle kuin olisin voinut haaveillakaan.

- Ensimmäiset kisat kisattiin 10.10.10. Loka-marraskuun aikana ehdittiin koluta viidet kisat, yhteensä yhdeksän starttia. Ja aikamoista ylä- ja alamäkeä niihin mahtuikin. Ylämäkeä kuitenkin onneksi monessa mielessä, ja  ehdittiin me kerätä 3 nollatulosta eli nousta kakkosiin. Darcy ansaitsi myös Shelttiyhdistyksen agility ykkösruusukkeen.

- Darcy kuvattiin terveeksi: lonkat B/B, polvet ja kyynärpäät 0/0.

Bingley

- Vuosi sitten Bingley oli vielä pentu. Hassua jotenkin, aika kuluu niin nopeasti. <3 

- Keväällä poika sai tutustua agilityyn, alkukankeuden jälkeen Bingleyn (...tai ehkä mun??) pään päällä syttyi lamppu ja sen jälkeen suunta on ollut nousujohteista. :)

- Bingley on ehtinyt kisata 3 epiksissä, sen kanssa on ollut hieno kisata, vaikka vielä haetaankin yhteistä säveltä.

- Myös Bingley kuvattiin terveeksi: lonkat A/A, polvet ja kyynärpäät 0/0. Sydämestä kuitenkin kuului pieni sivuääni, joka onneksi tarkemmissa tutkimuksissa todettiin "harmittomaksi" eli ei elämää rajoittavaksi tai haittaavaksi.

- Bingley on myös ehtinyt kiertää muutamissa näyttelyissä ja ansainnut Shelttiyhdistyksen näyttelyiden ykkösruusukkeen.

Minä

- Ensimmäisenä tulee mieleen, kuinka uskomattoman paljon olen oppinut vuoden aikana...monistakin asioista, mutta etenkin agilitystä. Olen täysin myyty lajille ja halu oppia lisää ja lisää on suuri. Suuri kiitos kuuluu niille lukuisille kouluttajille ja harrastuskavereille, jotka ovat jakaneet kokemuksiaan ja tietoaan. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin parhaille opettajilleni: Darcylle ja Bingleylle. <3

- Olkoot kuinka koirablogi tahansa, pakko mainita, että vuonna 2010 kuuden vuoden "uurastus" sai päätöksen, kun musta vihdoin tuli PsM. Täytyy tosin myöntää, että toisaalta kaipaan jo takaisin koulun penkille. :D Mutta on tässä työteossakin omat hyvät puolensa...ja pakkohan tämä koiraharrastus on jollain rahoittaa. ;)

2011

Darcy

- Tavoitteena on,  että vuoden 2011 lopussa kisaisimme 3-luokassa ja että ensimmäinen serti olisi saavutettuna.

- Toivon myös, että Darcy pysyisi terveenä ja että yhdessä jatkaisimme pelkojen voittamista.

Bingley

- Tavoitteena on, että Bingley olisi myös noussut 3-luokkaan. Tosin tämä tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta, kun emme ole vielä edes aloittaneet kisaamista. Mutta siitä huolimatta 3-luokka on tavoitteena... :)

- Toivon myös, että Bingley pysyisi terveenä ja että sen kanssa löytäisimme yhä enemmän ja enemmän yhteistä säveltä agilityssä.

- Molempien kanssa tavoitteena olisi kokeilla myös jotain uutta lajia...ehkä tokoa??

Minä

- Toivon että kehittyisin itse (agility)ohjaajana: uskaltaisin ottaa riskejä, lukea rataa paremmin ja soveltaa oppimiani asioita. 

- Toivon myös, että kasvaisin koirieni reiluna, oikeudenmukaisena ja hauskanakin emäntänä. Ja että olisin kärsivällisempi...

Antoisaa vuotta 2011 kaikille!

Leikkauksia ja fyssaria

Viimeksi julkistin meidän uuden projektin: leikkaukset kuntoon. Eilen oltiin sitten heti treenailemassa niitä sekä keppejä. Ja jo eilisen aikana alkoi leikkausten onnistumisprosentti nousta huimasti. :) Lopuksi alkoi molemmilla näyttää leikkaukset oikein hyviltä, toki vielä pitää harjoitella ja tehdä toistoja, mutta hyvältä näyttää. Ei siihen varmaan muuta tarvita kuin että ohjaaja tietää mitä tekee ja sitten vaan toistoja... Samoin ne kepit. Edelleen Janitan luennosta inspiroituneena tein Darcyn kanssa häiriötreenejä, laitoin pari ohjuria alkuun ja loppuun varmistamaan ja tein kaikkea mahdollista: menin kauas, juoksin keppien väliköistä, huidoin jne jne. Palkka odotti keppien päässä ja Darcy teki kepit hienosti loppuun joka kerta vilkuilemattakaan mua! Jee! Bingley ei vielä siedä yhtä paljon häiriötä, mutta vähän häiriötreeniä senkin kanssa tehtiin. :)

Tänään molemmat pojat pääsivät fyssarille. Ensin oli Bingleyn vuoro. En epäillytkään sillä olevan mitään ihmeellistä, eikä onneksi ollutkaan. Jonkin verran kireyksiä etupäässä, lapojen kohdalla, mutta muuten kaikki ok. Piira kuitenkin taas kiinnitti huomiota siihen, että Bee seisoo välillä kintereet yhdessä eli sillai takajalat vähän ulospäin kääntyneinä. Tuli puhetta, että voisin joskus kuvata takaapäin kun Bingley hyppää ja katsoa, kääntääkö se hypätessäänkin jalkoja. Jos se niin tekee, niin se saattaa rasittaa niveliä pidemmän päälle. Vaikka ei noilla jalan asennoilla varmaan muuten mitään haittaa pitäisi olla. Pitääpä muistaa ottaa joskus kamera mukaan treeneihin...  Darcykaan ei ollut yhtä huonossa kunnossa kuin joskus aikaisemmin. Tosin sen koko vasen puoli oli kauttaaltaan jumissa / kireänä. En tiedä olisko jotenkin loukannut, liukastunut tms... No, hyvin Piira sai nekin kireydet avattua. Seuraavan kerran fyssarille sitten huhtikuussa.   

Loppuun vielä pari kuvaa viikonlopun metsälenkiltä. Oli niin ihanaa kun vihdoin oltiin auringon kanssa ulkona yhtä aikaa... Viime kerrasta onkin jo tovi. ;)

Lyhyesti treeneistä...

Kontaktit. Viime viikon treeneissä oli "kontaktien tarkastus", ja saatiin lisätreenivinkkejä. Darcylla ei ollut mitään pulmaa kontakteissa, jatkossa vaan lisää häiriötreeniä. Bingleynkin kanssa kontaktit on tosi hyvällä mallilla. Bingley kestää eteenpäin tapahtuvan juoksemisen yms., mutta ainoa missä tuli virheitä oli, kun mä lähdin sivulle / takaviistoon. Tällöin Bee lähti myös kääntymään sivulle ja tiputti takajalat pois kontaktilta... No, luulenpa että tämä johtuu hyvin pitkälti siitä, kun Been kanssa suurin osa kontaktitreenistä on tehty kotona olkkarissa sellaisessa kohdassa, josta ei paljon sivulle irrota. Se siis ehkä on vaan tottunut siihen, että juoksen sen ohi. Nyt ohjelmassa lisätreeniä erityisesti sivulle irtoamisessa. Keskiviikkona olinkin hallilla treenailemassa mm. näitä. Darcy sai kunnon häiriösiedätystä, kun juoksin edestakaisin ihan sen vierestä ja heitin nameja sen nenän edestä kun se pysyi kontaktilla. ;) Janitan radanlukutaitoluennosta inspiroituneena lisäsin myös sen, että vapautuksessa juoksin itse toiseen suuntaan ja annoin juostessani vapautuskäskyn, jolloin Darcy sai mennä hakemaan siihen sen eteen heitetyt namit. Ensimmäisellä kerralla Darcy lähti juoksemaan mun perään, mutta ei onneksi tarvinnut kauaa patistaa sitä hakemaan palkkaansa. Sen jälkeen se jäikin vapautuksen jälkeen syömään palkkaansa eikä edes vilkaissut muhun kun juoksentelin pitkin kenttää. ;) Tollasia "itsenäistymisharjoituksia" pitäisi tehdä enemmänkin. Bingleyn kanssa tehtiin samoja juttuja kontaktilla ja erityisesti niin että juoksin itse sivulle. Nopeasti Bingley ymmärsi mistä on kyse eikä jäänyt enää tuijottamaan mua vaan eteensä palkalle.

Bingley ja kepit. Sanonta siitä, millainen loppu ahneella on, tuli keskiviikkona hallilla kumottua. ;D Bingley pujottelee kepit ohjureiden kanssa jo niin sujuvasti, että päätin kokeilla, missä raja tulee vastaan ja vähentää ohjureita yksi kerrallaan. Joo, tiedän että on järkevämpää treenata niin, että lopettaa ennen kuin virheitä alkaa tulla, mutta halusin kokeilla rajoja.. ;) Ja mä olin ihan äimistynyt, kun yksi kerrallaan poistin niitä pleksejä ja aina vaan Bingley pujotteli...ja vielä hämmästyneempi mä olin, kun poistin viimeisenkin ohjurin, ja edelleen poika pujotteli ja haki aloitusvälin ihan oikein! :)) Bingley olikin sitten niin tyytyväisen ja pollean näköinen kun kehuin sen maasta taivaisiin. Hih, suloinen. :) Jatkossa aion kyllä pitää vielä ohjurit alussa ja lopussa, mutta hieno fiilis tietää, että kepit on noinkin hyvällä mallilla. :)

Darcy ja poispäinkäännökset. Oon varmaan parissa aikaisemmassa blogikirjoituksessa harmitellut sitä, kun mä en vaan osaa ohjata poispäinkäännöksiä kunnolla, vaikka se nyt ei edes mikään ns. vaikea ohjaus ole. Mutta meille on ollut. Torstain treeneissä sitten radan ohjauksia suunniteltaessa päätin yrittää poispäinkäännöstä muutamassa kohdassa. Ja vitsit mikä fiilis, kun nyt vihdoin palaset on jotenkin loksahtaneet kohdilleen ja ne kaikki onnistui! Mä oon ehkä oppinut ohjaamaan ja olemaan huitomatta käsiäni, ja Darcy on oppinut lukemaan mun ohjausta tosi hyvin, nyt se lähti kääntymään jo heti kun mä aloin tehdä ohjausta: "joojoo, kyl mä tiiän mitä toi tarkoittaa" ja sit se olikin jo kääntynyt ja esteellä. :)) Myös ajoitukset loksahti kerrankin kohdilleen. Mä tykkään poispäinkäännöksistä huomattavasti enemmän kuin esim. valsseista ja se onkin ihan kätevä tekniikka osata. Toivottavasti seuraavissa kisoissa olis kohtia, joihin sitä vois kokeilla...

Bingleyn kanssa ei torstain treeneissä oikein päästy kovin pitkälle, kun jotenkin takuttiin ja jäätiin alkumetreille koko radalla. No, sentään se yksi poispäinkäännös mitä kokeilin, niin se onnistui. ;) Mutta välillä näitä tahmeita päiviä tulee väistämättä...

Seuraava projekti: leikkaukset. Ja se missä me takuttiin eniten, oli lähinnä leikkaukset. Yllätys yllätys, koska sitä on nyt vissiin liikkeellä. ;) Ei ne Darcynkaan kanssa sujuneet, mutta vielä vähemmän Been. Halusin kokeilla sitä radalla ihan vuoksi, että kuulen Elinalta, mitä mä oikein teen väärin, kun en saa leikkauksia onnistumaan muuta kuin joskus satunnaisesti. Pitkään ja hartaasti Elina sitä jaksoikin selittää ja korjata mua, ja luulen että sain kiinni siitä, miten se pitäisi oikeasti tehdä. Nyt vaan harjoittelemaan molempien kanssa...

Hiljaiseloa...

...on täällä elelty: etenkin verrattuna syksyyn, jolloin agiliideltiin useammin kuin vähän joka toinen päivä. Nyt on pakkasten vuoksi treenejä peruuntunut, eikä ole huvittanut itekseenkään lähteä tuonne kylmään. Myös kisaamisessa on kahden kuukauden tauko. Kuitenkin on ollut oikeastaan aika kivaa ottaa vähän rennommin eikä olla koko ajan menossa. Nytkin röhnötetään kaikki kolme sohvalla...ei hullumpaa. ;)

Mutta ei me nyt sentään niin talvihorrokseen olla vaivuttu, etteikö vähäsen oltais ehditty harkkailla. Viime viikolla Darcylla oli kahdet treenit ja Beellä yhdet. Tällä viikolla molemmilla yhdet. Bingleyn kanssa pitäis kyllä jaksaa lähteä hallille treenailemaan keppejä. Mutta en kyllä jaksa ottaa niistäkään mitään stressiä, jos ei ole valmiit vielä tammikuussa, niin ehtiihän sitä kisaamaan myöhemminkin. Se nähdään sitten.

Mutta muutama sana viime viikon treeneistä. Darcyn kanssa oli molemmissa harkoissa ihan yliupeeta menoa. Molemmat radat oli pitkiä, vaikeita ja teknisiä. :D Mut me selvittiin niistä kiitettävin arvosanoin ja fiilis oli sen mukainen! Tietty pientä takkuamista tuli, mutta vaikeustasoon nähden oon enemmän kuin tyytyväinen, sekä itseeni että koiraan (tai oikeastaan koiriin, Bingleykin menee vaikeita ratoja jo tosi kivasti). Ekat treenit siis ATT:n hallilla, rata oli Jaakko Suoknuutin käsialaa. Rataantutustuessa mä olin ihan varma, että en ikinä opi sitä pyöritystä. Ekan kerran meninkin sen pätkissä, ja ihme kyllä se upposkin mun päähän ja päästiin liitelemään se kolmeen kertaan ihan kunnolla alusta loppuun. Euforinen fiilis! Darcy on upee! Mä niin fanitan sitä: sen innokkuutta, tekemisen halua, kuulolla olemista, oikeaa virettä, iloisuutta, ihan kaikkea. Ihan mahtava harrastuskaveri, kerta kaikkiaan. <3 (Vitsit, kun se sama Darcy pääsis valloilleen kisaympäristössäkin...) Meno tuntui siis kivalta ja sujuvalta, mutta olihan siellä toki muutamia haasteita. Radalla oli mm. kohta, jossa kepit ja putki vierekkäin, eli tarkoituksena vahvistaa koiran pujottelua, putki jäi siis ohjaajan ja keppien+koiran väliin. Aluksi Darcy jätti kepit kesken, kun ei nähnyt mua ja irtosin vähän kauemmas. Mutta kun kerran laitoin palkan keppien päähän, niin sen jälkeen teki virheettömästi myös radan osana (ilman että palkka oli siellä enää jatkossa). :) Rata oli myös suunniteltu niin, että oli pakko irrota koirasta, jos meinasi ehtiä ohjaamaan seuraavat esteet. Sain siis harjoitella sitä, mitä olin toivonutkin. Ja hyvinhän se meni, vaikka edelleen mulla tuli kiire ehtiä joihinkin kohtiin, missä sitten vähän sähläsin. Mutta kaiken kaikkiaan: hyvä treeni, parempi mieli. :)

Torstaina oli molempien treenit Elinalla. Tällä kertaa ei ollut mitään varsinaista uutta ohjauskuviota ohjelmassa, vaan sovellettiin radalla vähän kaikkea opittua. Elina ei koskaan päästä helpolla ja taas oli rata haasteita täynnä. Hyvä niin. :) Ekaks Bingleyn vuoro, sen radalla 16 estettä. Bee kävi taas vähän ylikierroksilla, räksytti koko ajan. Ehkäpä olin liian myöhässä ohjauksineni sen mielestä. Luultavasti oli oikeassa. ;D Mulle tuotti jälleen kerran haasteita poispäinkäännökset ja sylkkärit...jostain syystä en vaan osaa ohjata sitä sulavasti ja niitä sitten hinkattiin molempien kanssa. Tai siis lähinnä mä hinkkasin käsieni asentoja. :D Niitä pitäis kyllä harjoitella. Mutta kuten jo totesin aikaisemminkin, Bingley on kehittynyt tosi paljon ja hienosti menee sekin. Kunhan jaksaa keskittyä. ;) Darcyn ryhmän kanssa tehtiin sama rata + 10 estettä lisää, eli yhteensä 26 esteen rata. On muuten pisin, mitä oon ikinä tehnyt. Ja joo, myönnän, meinas kyllä kunto loppua akalla kesken. :0 Mutta taas kerran Darcy oli niin pätevä pikkusoopeli. Sen kanssa on aina niin ilo treenata, sillä jos kellä on asenne kohdallaan. (Joo, on Bingleynkin kanssa kiva treenata. En mä sitä dissaa. :D) Darcyn kanssakaan ei suurempia vaikeuksia ollut muuta kuin niissä samoissa sylkkäreissä ja poispäinkäännöksissä. Mutta nekin alkoi sujua, kun sain omat kädet hallintaan vähän paremmin. Nääkin oli oikein herkkupalatreenit, mutta näin talvella ei makeaa mahan täydeltä. <3 Tai ainakin loput syödään suklaana. :P 

Pääsylippu kakkosiin

Tuuletusta!!! Me noustiin Darcyn kanssa kakkosiin!!! :))

Tänään siis Tsaun kisat, 2 starttia. Ennen medejä meni maksit ja ratoja katsellessa totesin, että tuomari juoksee aika lähellä puomia... Viime keskiviikkonahan epiksissä Darcy hyppäsi pois puomilta väistääkseen ratatyöntekijää. Niinpä päätin, että nyt meen sitten vaikka käsi kiinni Darcyn nenässä, ettei se vaan hyppäis taas pois puomilta. Veikkasin että meidän kompastuskivet tulee olemaan kontaktit. No, Darcy yllätti mut taas (joo, mitä ilmeisimmin en tunne koiraani.... ;D). Se meni kontaktit ihan loistavasti, ei edes vilkuillut tuomaria sivuilla! Sen sijaan ne kohdat, joita pidin "varmoina", tuottikin vaikeutta. Ensimmäinen kielto tuli kepeille menolta. Luotin jotenkin siihen, että kyllä Darcy kepeille löytää, mutta niin vain kävi että ohi juoksi. Mietin että syynä voi olla sekin, kun viime aikoina ollaan treenailtu lähinnä "vaikeampia" kulmia, mutta enpä muista koska oltaisiin viimeksi menty kepeille suoraan edestä...ja vielä kovassa vauhdissa, tossa ennen keppejähän koirat oli ehtineet kerätä vauhtia muutaman esteen suoralta. Olisi siis pitänyt himmailla vähän ja ohjata vielä selkeämmin eikä vaan olettaa, että koira ylipäänsä näkee kepit suoraan edestä. Keppien jälkeen valssaus, sitten taas eteenpäin. Darcy ei irtoa kovin hyvin suorilla, joten paljon se jäi kyselemään ja pyörimään, kun en vaan ehtinyt nopeammin sen perään... Että sinänsä odotan kyllä jo vähän teknisempiä kakkosen luokkia... :) Ekalla radalla toinen kielto tuli putkelle menossa...sekin tuli vähän puun takaa, kun yleensä putket ei oo tuottaneet meillä päänvaivaa. Tuloksena siis 10, mutta olin ihan superiloinen siitä, että Darcy ei näyttänyt stressaavan tuomaria. Se jos mikä on meille voitto! :) Ehkä se alkaa pikkuhiljaa tottua siihen, että radalla voi olla erinäisiä outoja ihmisiä... ;)

Darcyn ensimmäinen rata

Seuraava rata tuntuikin jo paljon kivemmalta, kun se ei ollut ihan pelkkää suoraa juoksua päästä päähän. Alku meni hienosti, kontaktit oli tälläkin radalla hienot. Aan alastulolla Darcy vilkaisi tuomaria, mutta ei näyttänyt olevan siitä moksiskaan. Jee. :) Putkella pyörittiin vähän, mutta ei kuitenkaan niin että olis tullut kieltoa. Sen jälkeen mun pasmat menikin vähän sekaisin. :0 Olin rataantutustumisessa suunnitellut kohdan ensin suunnilleen niin kuin nyt sen teinkin, mutta sitten tajusin, että helpompihan mun olis siirtyä toiselle puolelle hyppyä ja keppejä jo siinä vaiheessa kun Darcy on putkessa, niin ei tarvi tehdä valssia keppien jälkeen tai tehdä takaaleikkausta hypyllä keppien jälkeen (takaaleikkauksia hypyillä pitäis harjoitella...). No, en sit radalla muistanut tätä mun uutta suunnitelmaa, mutta onnistuihan se noinkin. Kun pääsin maaliin, tuntui että hyvin se meni, mutta en vielä luottanut nollaan.. En kuullut tuloskuulutusta ja katselin varmaan sen verran hämmentyneenä, että ratatyöntekijä valaisi mua sanomalla, että oli se nolla. :D Sijoitus oli lopulta 2. Me ollaan näköjään ikuisia kakkosia...kaikki LUVAt saatu sijalla 2. ;) No, eikös me vielä joskus nousta sieltäkin... :)

Darcyn toinen rata

Seuraavat kisat siis kakkosissa...joskus? Ehkä ensi vuonna? Nyt luokkanousun jälkeen tulee sopivasti pieni kisatauko. Ehkä se tekee ihan hyvää, toisaalta en tiedä jännitänkö sitten taas kahta kauheammin. Ensi vuonna pitää myös miettiä, miten handlaan kahden koiran kanssa kisaamisen. Sinänsähän olisi ollut kätevää, jos pojat olisivat olleet samaan aikaan ykkösluokassa, koska jos nyt haluaa kisata samoissa kisoissa, tulee toooosi pitkät päivät. No, ehkä pitää sitten tehdä kompromisseja ja ottaa vähemmän startteja per koira tai sitten suosista kisata vain toisen kanssa kerrallaan.

Ainiin, ollaan nyt myös ansaittu Shelttiyhdistyksen agilityn ykkösruusuke tänä vuonna! Nyt saadaan sitten kaksi ruusuketta ja lehteen sekä Bingleyn että Darcyn kuvat. ;)

Hei, leikitään agilityä!

Tällä viikolla on ensin leikitty agilityä, sitten harjoiteltu sitä epiksissä ja lauantaina päästään tositoimiin virallisiin kisoihin. ;) Siinäpä meidän viikko tiivistettynä.

Olen siis käynyt tiistaisin Janita Leinosen vetämällä ketteryys-kurssilla. Ollaan tehty erilaisia juoksu- yms. harjoituksia, mutta myös kuivaharjoiteltu joitain ohjauskuvioita...kuten valssia pitkin askelin, saksalaista, puolivalssia... Nyt tiistaina päästiin sitten testaamaan ohjauskuvioiden toimivuutta agiradalla. Siis sekä ohjaajan että koiran roolissa. :D Meillä oli 9 esteen rata, jossa oli joka välissä joku hieno ohjauskuvio. Sitä sitten mentiin niin, että jokainen sai vuorollaan ohjata ja olla ohjattavana eli leikkiä koiraa. Taisin kyllä syttyä lajille! Siis koirana. Saiskohan vaihtaa osia...? Oli nimittäin tosi hauskaa laittaa aivot narikkaan ja vaan juosta toisen ohjauksen mukaan. :D Oli se kokemus ihan opettavainenkin. Ensinnäkin vaikka sen on jo aikaisemminkin toki tiedostanut, että agilityssä virheet on aina (tai ainakin yleensä) ohjaajan virheitä, niin nyt se fakta kyllä jotenkin korostui. Siis oikeesti, eihän ne koirat tiedä, minne pitäisi mennä, ja jos ohjaus on epäselvä tai myöhässä niin eipä siinä jää koiralle vaihtoehdoksi muuta kuin päättää itse tai jäädä jalkoihin pyörimään. Ohjaajan vuorossani taas huomasin sen, että jostain syystä mun on kauhean vaikea luottaa koiraan (tai tässä tapauksessa koiraa leikkivään ihmiseen...) ja lähteä irtoamaan kauemmas siinä vaiheessa kun koira on kyllä jo lukinnut esteen, mutta ei vielä suorittanut sitä. Oon monen monta kertaa huomannut sen koirien kanssa, mutta näissä treeneissä tuntui jo vähän naurettavalta, että jään varmistelemaan myös ihmisen suoritusta. ;D No, ei auta kuin alkaa kiinnittää siihen huomiota ja ottaa pieniä askeleita luottamuksessa... Joka tapauksessa nämä oli oikein viikon piristys -treenit, hymyssä suin sai ajella kotiin. :)

Sitten epiksiin.

Eilen oli ATT:n viimeiset epikset tänä vuonna. Arvoin pitkään menenkö vai en, mutta päädyin kuitenkin menemään. Bingley mölleihin, Darcy avoimeen ja minä vielä näiden jälkeen kahdelle radalle töihin (oli meidän treenipäivän vetovastuu). Kotoa lähdettiin klo 18 tai kotona oltiin klo 23. Että voi sen arki-illan näinkin viettää. Ennen kisasepustuksia vielä pari sanaa videoinnista. Mähän ostin videokameran loppukesästä ihan sen takia, että voisin kuvailla kisoja (ja miksei treenejäkin). No, jotenkin en vaan oo saanut vielä kuvattua mitään kisoja...joko oon unohtanut kameran kotiin tai sitten en oo saanut aikaiseksi pyytää ketään kuvaajaksi. Nyt oon kuitenkin päättänyt ryhdistäytyä (tämänkin) asian kanssa, jotta vois oppia siitä, mitä tekee väärin ja toisaalta että sais ikuistettua myös ne hyvät suoritukset. On niitäkin kiva fiilistellä jälkikäteen. :) Se ryhdistäytyminen alkoi eilen. Kauhee vaiva oli vaan saada ne ladattua youtubeen...pitää ehkä vielä harjotella näitä teknisiä juttuja... (En tiedä tallensinko jotenkin väärässä muodossa tai jotain, mutta ainakin mun koneella kestää tosi pitkään ennen kuin se avaa ne juutuub-pätkät...kärsivällisyyttä siis tarvitaan tässä elämässä...)

Bingley. Ensin oli Been vuoro. Nämähän oli Bingleyn ekat "varsinaiset" möllikisat. Ollaanhan me oltu parissa starttiluokassa, jossa ei ollut kontakteja, vaan kyseessä oli helppo hyppis. Mua vähän jännitti, koska me ollaan harjoiteltu kontaktin alastuloa kesän lopusta lähtien, mutta koko kontaktit ei oo olleet meidän treeneissä vielä kauaakaan...radallakaan ei olla harjoiteltu niitä vielä kovinkaan montaa kertaa. No, päätin joka tapauksessa osallistua mölleihin, tähän aikaan vuodesta kun niitä ei ainakaan täällä päin liian usein järjestetä ja kiva saada edes vähän kisakokemusta, jos meinataan jo tammikuun lopulla korkata virallisissa kisoissakin... Radalla olikin sitten sopivasti 4 kontaktia. :)) Veikkaanpa, että joku oli pyytänyt möllituomaria pistämään niitä sinne reilusti... ;)

Itse rata meni loistavasti! Oli ihan tosi hienoa huomata, että Bingley ei ottanut mitään ressiä kisaympäristöstä, taisteli lelustaan ennen rataa kuten kunnon hurjan sheltin kuuluukin. Radallakin oli asialla, vaikka ympärillä oli paljon melua. Ainoastaan yhdestä asiasta huomasi, että pikkasen ehkä jänskätti: se nimittäin meni vähän hitaampaa kuin normaalisti treeneissä. Ei nyt löntystellyt, mutta ei täysiäkään päästellyt menemään. Mutta superylpeä oon mun pikkuherrasta!! <3  Pikkumusta meni niin mainiosti, kolme ensimmäistä kontaktiakin se otti ihan sairaan hyvin. :)) Mutta (aina pitää tulla se pieni mutta), viimeisellä aalla tapahtui jotain, ja siitä Bee juoksi läpi. En tiedä alkoiko se olla niin vauhdin hurmassa vai mitä, mutta näin tapahtui. Taidettiin mennä molemmat aika hämilleen. "Häh, mitä nyt tapahtui?!" Mä mietin, pitäiskö mun palata korjaamaan se vai antaa mennä... Lopulta päätin antaa mennä. Videolla näkyy selvästi tämä mun ajatusprosessi. :D Tuloksena oli 0, sijoitus 4 (mukana reilu 20 koiraa). Sen verran kilpailuhenkeä musta löytyy, että täytyy myöntää, että pikkasen harmitti, kun ero meidän ja 3. sijoittuneen välillä oli vain 0,5 sekuntia. Eli ilman sitä mun aan jälkeistä pyörimistä oltais varmaan sijoituttu. ;) No, eipä tuolla oikeesti oo mitään väliä. 0-tulos on aina hieno saavutus!

Bingleyn rata, mölliluokka

Darcy. Darcyn kanssa rata meni hienosti keppeihin saakka. Toisena oli musta mutkaputki, johon se jäi vähän jumittamaan, mutta löysi kuitenkin tien ulos. ;) Aan kontakti oli hieno, samoin keinu (vaikka parempiakin ollaan tehty). Keppien kulma olikin sitten tosi haastava. Darcy on yleensä löytänyt aika hyvin keppien aloituskohdan eri kulmista, mutta tässä se lähti ensin taakse kiertämään, joten siitä kielto. Tosin radan jälkeen puhuttiin, että varmaan sekin vaikeutti koirien hahmotusta, kun keppien takana oli puomin jalat eli koirien ei ollut ihan niin helppo hahmottaa koko keppejä. No mene ja tiedä, mutta varmaan yli puolet koirista takkus tässä kohtaa. Sen jälkeen tulikin se meidän murheenkryyni. :( Darcy nimittäin taas väisti vierasta ihmistä...tällä kertaa hyppäsi pois puomilta, kun tuli liian lähelle sivussa seisonutta ratatyöntekijää. :( No, onneksi hyppy oli hallittu, joten mitään vahinkoa ei sattunut. Muistan kyllä kun katsoin taakse Darcyn tullessa puomilla, ja ihmettelin miksi se menee niin hitaasti... No, siinä samassa se sitten hyppäsi pois ja tajusin, mitä - tai ketä - se halusi väistää. Ei muuta kuin uudelleen puomille (Darcy päätti mennä keppien kautta, eli hylly tuli ;)), mä menin puomin ja ratatyöntekijän välissä, jolloin Darcy suostui tulemaan koko puomin. Tosin sen verran se varmaan oli paineistunut, että ei enää suorittanut kontaktin alastuloa...siinä sitten pyörittiin, kun mä olin "väärällä" puolella... Darcy ei kuitenkaan tuntunut ottavan kauheita paineita tästä episodista: näyttää siltä, kuin se vaan olis halunnut väistää vierasta ihmistä, mikä tarkoitti sitä, että sen täytyy hypätä pois esteeltä...jonka se sitten tekikin. Kuitenkin tämän jälkeenkin sen häntä on pystyssä, että ei se nyt kovin paniikissa voinut olla... Voi voi. En tiedä. Mutta sen tiedän, että tällä hetkellä ottaisin mitä muita ongelmia tahansa, mutta ei näitä arkuusjuttuja. :/

Darcyn rata, avoin luokka

Loppuun vielä pakko laittaa lainaus ASB-lehdestä Dawn Weaverilta. Hän on kirjoittanut sarjan agilitymetodeistaan ja viime lehdessä aiheena olivat kontaktit. Hän itse on juoksukontaktien kannattaja...no, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta yksi juttu kolahti, koska siinä kiteytyy myös mun ajatukset siitä, miksi en ole nyt kisoissa palauttanut Darcya kontakteille, jos se on tehnyt niissä virheen (siis mun kriteereiden mukaan). Hän kertoo seuraavassa koirastaan, joka arasteli sen vuoksi, että toinen koira hyökkäsi sen kimppuun kisoissa: "Loput siitä kaudesta sekä osan seuraavaa sen puomin kontaktit kisoissa olivat täysin erilaset kuin treeneissä, joskaan se ei toki tehnyt kontaktivirheitä. Minua arvosteltiin siitä, että hyväksyin tämän koiralta, mutta tiesin että kyse oli pikemminkin luottamusongelmasta kuin kriteerin noudattamisesta, koska sen liikkuminen kisoissa oli kauttaaltaan hidasta ja treeneissä sen puomin kontaktit olivat kunnossa. Tyydyin siihen, etten koskaan katkaissut sen etenemistä kehässä tänä aikana, kun se hiljalleen sai luottamuksensa takaisin. Nykyään sen puomisuoritus on täysin samanlaista kuin treeneissä. Jos olisin tuossa vaiheessa alkanut paineistaa koiraa, uskon että sen kontaktinopeus olisi kärsinyt pahasti."

Tämä kuvasi jotenkin kovin hyvin Darcya. Se osaa kyllä kontaktit, siitä ei ole kyse. Se myös suorittaa ne täysin oikein treeneissä ja kisoissakin, kun ei ole paineen alla. Mutta heti kun se paineistuu vieraasta ihmisestä, sen ensimmäinen reaktio on päästä kauemmas...toisin sanoen siinä tilanteessa kontaktille pysäyttäminen olisin ennemminkin rangaistus ja ajattelen että se vain pahentaisi tilannetta Darcyn kannalta. Sen sijaan nyt Bingleyn kanssa on ajateltava asiaa uudelleen... Se ei paineistu vieraista ihmisistä, joten päätänkö palauttaa kisoissa sen aina kontaktille (tai keskeyttää ja kävellä ulos), jos se yrittää lintsata...?

Terrieri ja gaselli esittäytyvät

Jos ajatellaan, että meissä kaikissa asuu pieni eläin, niin valitsisin itselleni ehkä hylkeen. Bingley taas on päässyt kosketuksiin oman sisäisen terrierinsä kanssa ja Darcy oman pikkugasellinsa kanssa. :) Kerron meidän torstaitreeneistä...

Teemana oli ihmisnuoli. Jälleen kerran uusi ohjauskuvio mulle. Tämä on kuulemma koirille yksi vaikeimmista ohjauksista, koska siinä koiran pitää kääntää hypätessään itsenä 90 astetta ja sietää vielä se, että ohjaaja lähtee jo liikkumaan ennen kuin koira hyppää. Siksi käytettiin paljon aikaa ihan pohjustaville harjoituksille, joista rakennettiin sitten kokonaisuus. Ensin oli Bingleyn vuoro. Hinkattiin perusjuttuja ja hyvin Bingley tuntui oppivan. Siitä huomaa, että se on vähän jäykkä/kömpelö/hidas uusia teknisiä ohjauskuvioita opeteltaessa...ei siis sillä tavalla kömpelö kuin iso koira voisi olla, mutta selkeästi huomaa, että se ei ehkä vielä osaa hallita kroppaansa täysin vaan sen pitää keskittyä tiukkoihin käännöksiin yms. niin kovasti, että ei pysty ottamaan niihin vielä vauhtia mukaan. Mutta eipä tuo mitään haittaa. Vauhtia siinä pojassa kyllä riittää ja uskon, että se tulee mukaan teknisempiinkin juttuihin ajan kanssa. Mietin myös, että onkohan se niin, että ton ikäisellä koiralla vasta alkaa hahmottua oman kehon hallinta..? Mutta takaisin treeneihin. Tehtiin siis paljon samaa harjoitusta yhdellä esteellä ja välillä sitten leikitin Bingleyä, että mielenkiinto säilyisi. Mun pikku terrieri. ;D Bingley ei ole pentuna tykännyt juurikaan leikkiä leluilla, mutta nyt viime aikoina se on jotenkin syttynyt ja...niin, no, löytänyt oman sisäisen terrierinsä. ;) Se tuo mulle kotona vähän väliä lelua ja murisee ja purisee se suussaan: "nääksää, mää oon toosi hurrrrja sheltti!". <3 Ajattelin aikaisemmin, että Bingley kuumuisi liikaa, jos palkkaisin agitreeneissä lelulla. Mutta olin jälleen väärässä. :) Kivaa, kun nykyään voin palkata sitä sekä nameilla että lelulla.

Sitten Darcyn vuoro, sama teema sen kanssa. Darcyssa taas ei asu terrieriä vaan gaselli. Se on ihan uskomattoman elastinen, notkea ja nopea koira. :) Darcyn kanssa on aina ilo treenata, kun se oppii niin nopeasti ja hymyilee jatkuvasti. Siis oikeesti, se hymyilee. :)) Ja kun sanoin Bingleystä, että sen vauhti hidastuu, mitä teknisempää treeniä tehdään, niin Darcy sen sijaan ottaa oma-aloitteisesti vauhdin mukaan heti kun se on sisäistänyt uuden ohjauksen. Ja se pystyy tekemään tiukkojakin käännöksiä vaivattomasti ja nopeasti. Elinakin sanoi, että ihmisnuoli-ohjaus sopii Darcylle hyvin. :) Meidän ongelmana ehkä on se, että tämä hylje-ohjaaja ei aina ehdi ohjata Darcya kunnolla... ;) Ja myös se, että en vielä osaa soveltaa kaikkia ohjauksia radoilla... mutta optimistihylkeenä uskon, että pikkuhiljaa opin soveltamaankin paremmin.  :)

Tänään oltiinkin treenailemassa yksiksemme. Tein niitä ihmisnuolia ja niistoja. Ja vähän sitä sun tätä, putken pimeitä kulmia sun muita... en oikein osaa suunnitella omia harkkahetkiä, niinpä sitten päädyn aina tekemään vähän tuota ja vähän tätä. Mutta hauskaa meillä oli, ja tuntuu että varsinkin Bingleyä sai taas vähän enemmän kiinni noista ohjauskuvioista. Kivaa että sekin alkaa jo osata niin paljon asioita, että voin tehdä hyvin pitkälti samoja juttuja molempien kanssa. :) Helpottaa heikolla mielikuvituksella varustettua ohjaajaa... ;) Been kanssa tehtiin myös puomia ja keppejä. Luulen että seuraavissa treeneissä voisin ottaa keskeltä yhden tai kaksi ohjuria pois ja katsoa miten käy. ;) Se menee nyt niin hienosti ohjureiden kanssa, joten ajattelen, että voisin alkaa häivyttää ohjureita...josko sitten saatais kepitkin kisavalmiiksi parissa kuukaudessa... ;)  

Eilen olin kuuntelemassa ATT:n järjestämää luentoa (agilitykoiran) ruokinnasta. Ja huh huh, mitähän tässä enää uskaltaa koirilleen syöttää? ;D Oon toistaiseksi syöttänyt lähinnä kuivaruokaa, mutta barffaus on kiinnostanut. Voin melkeinpä luvata, että ikinä musta ei totaalibarffaajaa tule, mutta mielenkiinnolla kuuntelin koiran ruokinnasta ja siitä, miten perusruokaan voisi lisätä myös luonnonmukaisempaa ruokaa vaikkei totaalilinjalle lähtisikään. Monimutkaiseksi sen vaan tekee se, kun koiran pitäisi saada tarpeekis valkuaisainetta...rasvaa...vitamiineja jne... Nyt pitäisi vaan saada isompi pakastin, että voisi tosissaan edes harkita kunnollista sekaruokintaa. Mutta täytyy sanoa, että heti tänään oli pakko ostaa koirille aitoja naudanluita. Niitä ne on nyt tuossa syöneet iltapalaksi. :)

Viikonlopun hurmaa

Aloitetaan kuitenkin taas kuvilla. :) Tsaun kisoista oli tullut vielä muutama kuva, jälleen Sanna Raution ottamina.

Viikolla ollaan treenailtu iltana jos toisenakin ja kolmantenakin... Ja kuluneena viikonloppuna ollaan iloiteltu sekä agikentällä että sen ulkopuolellakin. Lauantaina lähdettiin poikien kanssa kohti Helsinkiä, jossa oli lauantai-iltana ihanan Adam Lambertin konsertti. Haettiin Pia juna-asemalta, ja voi sitä Bingleyn onnea, joka aina puhkeaa kukkaan kun se näkee pentumammaansa. :)) Pojat jäivät sitten hotellille odottelemaan, kun me lähdettiin katsomaan Idolia. Keikka oli Kaapelitehtaalla ja kauheat jonot oli sekä sisälle että keikan jälkeen ulos, mutta oli se kyllä sen arvoista. Yö menikin sitten kirjaimellisesti koiranunessa, koska Darcy ystävällisesti ilmoitti puhkuen jokaisesta äänestä, joka käytävillä kuului... Tais olla Bingley ainut, joka nukkui kunnolla. ;) Aamupalan jälkeen suunta kuitenkin kohti Turkua...ja omaa sänkyä. ;D Otettiin päikkärit kera koirien, ja sitten pitikin jo lähteä ATT:lle, jonne olin ilmoittanut Darcyn yhdelle startille. Olisin tosin paljon mielummin rojahtanut sohvalle, mutta onneksi kuitenkin pakotin itseni liikkeelle... Johanna Nyberg oli tehnyt kivan agilityradan, jota lähdettiin suorittamaan ilman sen suurempia suorituspaineita. Ja ilmeisesti tämä väsytystaktiikka ennen kisoja toimi, saatiin nimittäin 0-tulos, jolla sijoituttiin lopulta 2. sijalle (yht. 8 koirakkoa) ja saatiin näin ollen meidän toinen LUVA. :)) Rata meni hyvin, yksittäisistä kohdista oon erityisen tyytyväinen keinusta, joka meni ihan nappiin sekä kepeille menoon, jossa ehdin tehdä suunnitellun valssin...ihan huippua, että Darcy löytää keppien aloituksen jo tosi varmasti mistä suunnasta hyvänsä. Kepeissä meidän pitää jatkossa vielä harjoitella lisää mun irtoamista vähän kauemmas Darcyn suorittaessa keppejä. Lisäksi oon tositosi tyytyväinen kontakteihin, Darcy kyllä vähän vilkuili tuomaria (joka ei kuitenkaan meidän onneksi ollut kovin lähellä), mutta ei paineistunut yhtään, vaan suoritti kontaktit loppuun niin kuin pitääkin. :) Samoin tuntui hyvältä, että verrattuna aikaisempiin virallisiin kisoihin, tällä kertaa Darcy veti kaikkein rennoimmin, mikä näkyi myös siinä, että se irtosi "normaalisti" (siis niin kuin treeneissäkin) eikä ottanut kieltoja tms. Ehkä sen rentous johtuu mun rentoudesta, ehkä meidän kokemuksen karttumisesta, ehkä tuomarin huomaamattomuudesta..tai ehkä näistä kaikista yhdessä. Joka tapauksessa oli mahtava fiilis radalla! :) Olin jo ajatellut, että tänä vuonna mennään korkeintaan vielä joulukuun ATT:n kisoihin, mutta tämän fiiliksen siivittämänä ilmoitin meidät äsken parin viikon päästä oleviin Tsaun kisoihin... ;D Tähän jää koukkuun!!!

Kuulumiskierros...

...mutta sitä ennen vielä pari kuvaa viime viikon Tsaun kisoista. Sanna Rautio oli ottanut kuvia, ja Darcystakin löytyi pari vauhtikuvaa hyppyradalta. :) Kiitos kuvaajalle!

Kuva: Sanna Rautio

Ohjaaja luulee tekevänsä valssia. ;D

Kuva: Sanna Rautio

Sitten viikon tapahtumiin. Alkuviikosta Kennelliitto lähetti mukavaa postia. Bingleyn terveystulokset oli tulleet takaisin priimana: lonkat A/A ja kyynärnivelet 0/0. Aikaisemminhan oli jo todettu polvet 0/0 ja selkä ok. :)

Näiden uutisten kera onkin sitten hyvä lähteä treenailemaan. Bingley aloitti maanantaina uudessa agiryhmässä, Darcyn seuraajana. :) Darcy siirtyy ATT:lla toiseen pienryhmään ja Bingleyn kanssa jatkan tuossa maanantai-illan mölliryhmässä. Täytyy sanoa, että oltiin aika päteviä. :D Ja erityisen iloinen olin kontakteihin. Mentiin ensimmäistä kertaa niitä osana rataa, ja mietin aluksi vähän että mahtaakohan poika muistaa, miten kontaktit suoritetaan silloinkin, kun se on vauhdin huumassa. Mutta muistihan se. :) Jes! Samoin kepit meni yllättävän hyvin, kaarethan meillä vielä on käytössä (ja on varmaan vielä pitkään), mutta Bee löysi hyvin aloitusvälin ja pujotteli sukkelaa. Tosin se ei näköjään vielä kestä kovin hyvin mun irtoamista, vaan hyppäs pari kertaa kaaren yli kun otin pari askelta kauemmas kepeistä. No, eihän me noita keppejä olla vielä paljoakaan harjoiteltu, joten siinä mielessä en oo yllättynyt. Harjoitusta siis vaan. Kaiken kaikkiaan meno oli kyllä niin kivaa, että puoliksi salaa jo odotan kisaiän täyttymistä...

Tiistaina mä aloitin oman "kuntokuurin". Eli Janita Leinosen vetämän ketteryyskurssin. Ja huh, oli kyllä välillä veren maku suussa! ;) Mutta mä taidan olla sen verran outo, että tykkään siitä kun kuntoilu on "kunnollista". :D Pari seuraavaa päivää oli kyllä pohkeet kipeet sen verran, että tiesi jotain tehneensä...

Torstaina jatkettiin sitten taas molempien poikien kanssa Elinan tunneilla. Bingleykin siirtyi nyt tekniikkaryhmään. Päivän teemana oli tällä kertaa jaakotukset. Jälleen yksi uusi ohjauskuvio mulle. Mutta jälleen kerran hyvin käytännöllinen osata ja sitä voi varmasti soveltaa monessa radan kohdassa. Tehtiin aluksi ennakoivaa valssia, koska siinä alku on samanlainen kuin jaakotuksessa, sitten tehtiin jaakotusta yhdellä esteellä. Lopuksi mentiin rataa, jossa oli useita ennakoivia valsseja ja jaakotuksia. Molemmat koirat hoksas ohjauksen tosi nopeasti. :) Itsellä oli haasteena kädet: aluksi en millään saanut niitä pysymään lähellä kehoa, vaan ne tahtoi koko ajan mennä omia reittejään. ;) Mutta kyllä ne kädet loppujen lopuksi saatiin kuriin, kun Elina jaksoi huomauttaa niistä sata ja yksi kertaa. :D Käsistä huolimatta nämä oli kyllä molempien kohdalla oikein Hyvän Mielen -treenit. Sekä Bingley että Darcy meni tosi upeesti ja tuntui huipulta mennä rataa molempien kanssa. Lopuksi Elina vielä sanoi, että meissä huomaa paljon kehitystä siitä, kun aloitettiin hänen ryhmissään (n. 2 kk sitten). Olen toki huomannut itsekin, että me kaikki kolme ollaan otettu iso harppaus eteenpäin (eikä suinkaan vähiten allekirjoittanut itse), mutta tuntuu silti hyvältä, kun joku muukin näkee ja sanoo sen. :))

Tänään lauantaina Darcy sai hieronnan Piipa Takalalta. Darcy ei ole taas hetkeen venytellyt itse lainkaan takajalkojaan ja muutenkin arvasin, että sillä on takajalat aika jumissa. Olivathan ne, mutta onneksi Piipa sai avattua niitä. :) Ja sekin oli kiva huomata, että Darcy pystyi jo ihan eri tavalla rentoutua hierontaan kuin ensimmäisellä kerralla. :) Darcyn luottamus ansaitaan pienin askelin ja nyt kolmannella hierontakerralla Piipa sai taas lisää luottamuspisteitä Darcylta. Bingleyn kiintymys sen sijaan taisi olla voitettu jo ensimmäisellä tapaamisella, ja taas se kiehnäsi hierojan ympärillä ja kerjäsi huomiota. ;) Seuraavalla kerralla pitää varmaan varata Bingleyllekin oma aika, että poika ei ihan koe olevansa hyljeksitty. <3 

Tsau 24.10. ja sydänasiaa

Tsaukkila oli ihan ok. Tuomariakaan ei muuten tarvinnut peljätä, paitsi kontakteilla :( ...mutta ei sentään pakoon juostu tällä kertaa... ;) Lopputuloksena 2 x hyl ja yksi 10. Ensimmäinen rata oli hyppäri. Se oli sellaista ilottelua. :D Olin tosi tosi tyytyväinen siihen, että Darcy ei tuntunut paineistuvan Tsaun hallista vaan mentiin täysillä rata. Se menikin hyvin niin kauan, kunnes lähti edessä oleville kepeille kun olis pitänyt tehdä tiukka käännös. Oma moka, ohjaus oli kyllä auttamattomasti myöhässä. Mutta radasta jäi kiva fiilis. :) Sitten eka agirata. Kontaktit + tuomari = Darcyn painajainen. :( Hyppiksellä Darcy ei ehdi kiinnittää huomiotaan tuomariin, mutta kun Darcy bongas tuomarin puomin vierellä, se otti kiellon...ja toisenkin...ennen kuin tuli puomille. Kontaktit on kyllä jatkuvaa vilkuilua ja pälyilyä sille. Se selkeästi paineistuu, jolloin tulee ihan "outoja" kieltovirheitä. Tämän jälkeen tosiaan tuli muiltakin esteiltä kieltoja, joten tuloksena hyl. Mutta kun vertaa viime kisoihin, niin kyllä tämä oli 100 kertaa parempi. Darcy kuitenkin pysyi koko ajan lähestulkoon hanskassa eikä lähtenyt luikkimaan pakoon minnekään. Joten treeniä, treeniä tää näköjään vaatii. Nyt vaan pitää rohkaistua pyytämään kaikkia mahdollisia ihmisiä seisomaan kontaktin viereen kun tullaan ja juoksemaan siinä vieressä.

Kolmas rata olikin sitten taas iloinen yllätys. Suurin osa otti kieltoja kepeiltä (vaikea 90 asteen kulma 1. hypyltä), ja päätin etten yritäkään lähteä sähläämään siihen eteen vaan otan riskin ja luotan siihen, että Darcy löytää keppien aloituksen vaikeastakin kulmasta. Ja jes, niinhän se teki. :) Toinen kohta, jossa olin ihan varma, että tulee kielto, oli puomi, jonka ylösmenon vieressä tuomari seisoi. Yllätyksekseni Darcy ei ottanut siitä kieltoa, vaan lähti hienosti - tosin jatkuvasti pälyillen - kiipeämään. No, kun nämä vaikeat paikat oli kunnialla suoritettu, oli sitten aikaa tehdä virheitä ns. helpommissa paikoissa. ;) Putkelta kielto ja toinen kieltokin tuli, mutta täytyy sanoa, että en ehtinyt rekisteröidä, miltä esteeltä se mahtoi tulla...? Kiva fiilis jäi kuitenkin siitä, että kepit meni niin hienosti ja puomikin tuli suoritettua ilman virheitä, vaikka tuomari juoksikin vieressä. Meillä näköjään menee aina viimeinen rata parhaiten: viimeksikin ekoista kisoista kaksi ekaa hylly, sitten viimeiseltä tulos. ;)

Sitten vielä Bingleystä muutama sana. Mehän oltiin siellä sydänultrassa viime keskiviikkona. Mua jännitti sinne meneminen luonnollisesti aika paljon, mutta nyt saan huokaista helpotuksesta, kun eläinlääkäri antoi meille luvan tehdä mitä halutaan. :)) Eli tuloksena oli, että Bingleyllä on pientä vuotoa vasempaan kammioon päin. Siitä siis sivuääni. Löydös on kuitenkin niin lievä, että sen ei pitäisi koskaan vaikuttaa koiran elämään. :) Muuten Bingleyn sydän olikin kuulemma kuin oppikirjasta, tuollainen pienen pieni "valmistusvirhe" siis vain. Kurjaahan se on, että pojalla on sydänvika, mutta pääasia, että se ei vaikuta elämään. Tässä vielä eläinlääkärin lausunto asiasta:

"Sivuääni lievä 2/6 astetta, kuuluu vasemmalta ja myös heikosti oikealta rintakehästä. Syke normaali, limakalvot normaalit. Röntgenkuvassa ei muutoksia. Ultraäänitutkimus: vasen eteinen normaali, LA:Ao 1,2, vasen kammio normaali, sydämen oikea puoli normaali. Ainoa löydös tulee aortan alueelta, jossa lievä loppusystolinen / alkudiastolinen regurgiraatio eli vuoto vas. kammioon päin. Selittää sivuäänen. Aortan ahtaumaa ei todeta. Ei lääkitystä, todennäköisesti ei myöskään kliinistä merkitystä. Seurataan auskultaatiolla rokotusten yhteydessä. Rokotukset annettiin."

Agilitykuulumisia...

...Mitäs muutakaan? ;) 

Viikko sitten opiskeltiin agilityn teoriaa Janitan radanlukutaitokurssilla. Ihan mielettömän hyödylliset neljä tuntia, paljon ahaa-elämyksiä, uusia näkökulmia, uusvanhan tiedon kertausta...vielä kun sais siirrettyä kaiken teorian käytäntöön. Miten se muka onkaan niin vaikeaa radalla, vauhdissa, miljoonaan asiaan keskittyen? Toisaalta kun niitä samoja asioita toistetaan kerrasta toiseen luennoilla ja kursseilla, niin eikös niistä aina joku tartu tekemiseenkin... :)

Keskiviikkona päästiinkin testailemaan oppeja taas käytännössä Elinan kursseilla, joista oli viimeiset kerrat viime viikolla. Ensi viikolla tosin taas jatketaan samoissa opeissa molempien kanssa, nyt Bingleykin siirtyy tekniikkaryhmään. Mutta vielä ajassa taaksepäin. :) Eli mentiin vähän pidempää ja haastavampaa (jota Elina tosin nimitti yksinkertaiseksi...niinpä, se yksinkertaisuus kai on aika suhteellinen käsite. ;)) rataa Bingleyn kurssilla. Ja vitsit, että Bee on kehittynyt ihan huimasti taas! Se osaa jo vaikka mitä. :) Tosin Elinakin kysyi, oonko huomannut, että heti jos mun ohjaus on vähänkin myöhässä, Bingley ilmoittaa siitä räksyttämällä. En ollut ajatellut asiaa sen kummemmin, mutta nyt kun se mainittiin, tajusin että niinhän asia on. Mulla on siis hyvä personal trainer, joka aina haukkuu mua, jos en ohjaa tarpeeksi hyvin. ;) Sitten se asia, josta mulle saa toistaa kerta toisensa jälkeen. Liike on koiran paras ohjaus (vai miten se slogan nyt meneekään...). Siitä sanotaan mulle lähes joka kerta, ja nyt se alkaa pikkuhiljaa iskostua mun mieleen. Hidas mikä hidas. ;) Ja nyt kun alan huomata sitä, en voi kun ihmetellä, miten paljon paremmin koira menee kun oma liike ei pysähtele tai ole epäjohdonmukaista. Tai eihän se nyt kovin ihmeellistä pitäisi olla, vaan loogista. ;D Etenkin leikkaukset ja lähes kaikki ohjauskuviot on tämän oivalluksen jälkeen alkaneet sujua 100 kertaa paremmin.

Darcyn kanssa uutena tekniikkana opeteltiin päällejuoksua. Miten voikaan olla niin vaikeeta saada kädet ja rintakehä yhteen suuntaan, varpaat toiseen ja sitten vielä katse kolmanteen? Totesinpa vaan, että joo, mä tartten jonkin verran kuivaharjoittelua ennen kuin tämä voi onnistua osana rataa. ;) Muuten Darcyn kanssa meni hienosti, sain hiottua jotain omia ohjausjuttuja paremmiksi (mm. valsseja oikeaan suuntaan... ;)) ja on aina kiva huomata, kuinka paljon paremmin koirakin menee, kun itse saa edes vähän paremmaksi omaa ohjausta.

Viikonloppuna lähdettiin aktiivilomalle Pohjanmaalle. Tai pojat olivat päättäneet pitää aktiivilomaa, mulle kelpas ihan hyvin vähän rennompikin meno. Partiolaispoikien tavoin ne juoksi, leikki, innosti erinäisiä ihmisiä lenkkipolulle ja...meni agilitya. :) Lauantaina päästiin Vöyrille harkkoihin Darcyn kanssa, kouluttajana Eija, joka tuomaroi myös ens viikonlopun kisat Tsaulla. Saatiin siis hyvää "tuomarihäiriötreeniä", toivotaan että ensi viikonloppuna ei tarvitse ainakaan tuomaria pelätä. Jostain syystä nyt oli putkikulmat vähän hakusessa, yleensä Darcy on löytänyt pimeätkin kulmat hyvin, mutta nyt tuli paljon kieltovirheitä putkilta. No, pitää vaan muistaa ohjata hyvin putkiin jatkossa. Sitten seuraa mun suuri ylpeyden aihe. :D Mä oon harmitellut sitä, kun tekniikkakurssilla opetellaan kaikkia hienoja ohjauskuvioita, mutta mun on (vielä) tosi vaikea soveltaa niitä mihinkään ratoihin ja miettiä, mikä nyt sopisi mihinkäkin. Mutta nyt radalla kokeilin yhteen kohtaan juuri opittua päällejuoksua, ja jes mikä fiilis: se sopi siihen kuin nenä päähän. :D Pienet on ilot allekirjoittaneella. ;) Tosin se kuvio ei ollut (silloin vielä) ihan täysin varma meillä, mutta sunnuntaina oli sitten pakko käydä hiomassa se varmemmaksi...ja nyt uskon, että sekä Darcy että minä tajutaan, mistä siinä on kyse. ;) Bingleyn kanssa otettiin myös harppauksia eteenpäin, erityisesti kontakteissa. Mentiin viikonloppuna ensimmäisen kerran Aa kokonaan (aikaisemmin ollaan myös menty, mutta vähän matalampana), eikä sen tarvinnut kertaakaan epäröidä. Kentällä ei ollut puomia, joten se täytyy kokeilla joskus myöhemmin. Alastulo alkaa olla mallikas. Ja nyt iloitsen siitä, että en opettanutkaan alustalla, jota tarvitsisi tässä vaiheessa alkaa häivyttämään...ihan yhtä hyvin se on oppinut ilmankin. Toinen "uusi" este oli keinu, jota ollaan vähän alustettu "paukutteluharjoituksilla". Lauantai-illan huumassa päätin kuitenkin kokeilla sitäkin kokonaan ja niin vaan meni, ja heti kerralla niin kuin mä haluankin sen menevän (= suoraan päähän, jossa pysähdys, kuitenkin niin että kaikki neljä tassua on keinulla, sitten käskyllä vapautus). Hyvä Bingley. :)

Jotenkin masentavaa siirtyä näistä onnistumisen fiiliksistä huomisen sydänultran ajatteluun. Huomenna siis selviää, mistä Bingleyn sydämestä kuuluvassa pienessä sivuäänessä on kyse. Kädet ja varpaat ristissä toivon, että kaikki olisi kunnossa...

ATT 10.10.10.: Menetetty kisaneitsyys ja tunteiden vuoristorata

Huh, olipas päivä. Voin kuvitella, että myös Darcy on tästä samaa mieltä. Ekoja kisoja on odotettu jo tovi, ja nyt ne sitten on ohi. Haikeaa sinänsä ajatella, että mä en enää ikinä kisaa virallisissa ihkaensimmäistä kertaa. Kisaneitsyys on nyt siis mennyt... ;) Sitten itse kisapäivään...

Jännitin jopa vähemmän kuin odotin. Jouduin toki pakottaa itseni aamulla syömään jotain ja vatsa oli kuralla, mutta muuten pääsin aika helpolla jännittämisen suhteen. Ehkä siksi, että mulla ei varsinaisesti ollut mitään suuria tavoitteita kisojen suhteen. Ekan radan alku meni tosi hienosti lukuun ottamatta keppejä, joissa Darcy lähti väärästä välistä pujottelemaan - no, ihan oma moka, kun en antanut Darcylle tarpeeksi tilaa etsiä itse keppien aloitusta vaan olin jotenkin vähän edessä ja liian lähellä. Darcy kyllä osaa löytää keppien aloituksen hienosti, kunhan en vaan oo häiritsemässä sitä. ;) Noin puolessa välissä rataa oli pöytä, jolloin tapahtui se, mitä eniten pelkäsin/jännitin etukäteen. Tuomarilla oli "piippauskone" laskemassa aikaa pöydällä, ja kun se lähti käyntiin, Darcy katsoi taakseen ja huomasi ensimmäisen kerran, että siellä on Pelottava Vieras Mies. :( Niinpä se lähti pöydältä karkuun. Tuomari oli onneksi sensitiivinen ja siirtyi itse kauemmas, jolloin Darcy tuli takaisin pöydälle. Mutta siinä vaiheessa oli peli menetetty, Darcy oli täysin lukossa eikä suostunut jatkamaan rataa tuomarin suuntaan. :( Sain sen kuitenkin kehuen houkuteltua maaliin niin että se meni vielä muutaman esteen. Maaliin päästyämme tuomari tuli heti kysymään, onko mulla taskussa nameja, että hän voisi tarjota niin ettei Darcylle jää kurja olo hänestä. Niin tuomari syötti pari namia ja antoi lisää vielä vähän myöhemmin tauolla. Tosi kivasti toimittu tuomarilta, kun ihan oma-aloitteisesti ottaa huomioon herkän aloittelevan koiran. Arvostus Harri Huittista kohtaan on suuri tämän perusteella! :) Ja seurakaverit yritti lohduttaa sillä, että ainakin me saatiin kuulemma suurimmat aplodit, kun lopulta päästiin maaliin... ;)

Sitten oli seuraavan agi-radan vuoro. Eipä auttaneet tuomarin tarjoamat namit vähentämään pelkoa ainakaan merkittävästi. Tällä radalla oli kontaktit jo heti alussa, tarkoittaen sitä, että tuomari seisoi radan alkupäässä. Darcy ottikin kieltoja vähän joka esteellä ja sain houkutella sitä kunnolla Aalle, kun tuomari seisoi vähän matkan päässä. Jos jotain positiivista haluaa keksiä, niin se olisi kai, että jopa näin suuren paineen alla Darcy pysähtyi kontaktille niin kuin pitää. Mutta tokasta radasta ei tullut oikein mitään johtuen siitä, että pelkomörkö tuli päälle jo heti alussa. :( Niinpä näiltä kahdelta radalta hyl. Tämän jälkeen olin jo heittämässä hanskoja tiskiin: mulla on hyvä ja osaava koira, jonka hermot ei vaan kestä kisaamista. :( Miten masentava ajatus. Näiden ajatusten siivittämänä lähdettiin puolen tunnin ajelulle keräämään voimia hyppäriin. Vaikka lähellä oli, etten jättänyt sitä väliin kun kaksi edellistä oli olleet niin kurjia kokemuksia. Ajattelin kuitenkin kokeilla, koska sillä radalla olisi naistuomari. Eikä siellä olisi kontakteja, joiden aikana ehtii pälyillä epäilyttäviä ihmisiä... Ja sitten - jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä - Darcy tekee jotain ihan superhienoa, juuri kun oon ollut luovuttamassa koko homman kanssa. Ihme koira. :) Se ei radalla edes huomannut tuomaria (tai ainakaan ei välittänyt). Rata oli mukava: sopivan haastava, mutta kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa. Kaikki muu meni hienosti ja suunnitelman mukaan paitsi kolmanneksi viimeinen hyppy, jossa oli lähellä, ettei tullut kieltovirhettä. Tein siihen takaaleikkauksen, jossa en malttanut odottaa tarpeeksi pitkään, vaan melkein ryntäsin Darcyn päälle. Hups. :/ Tuomari oli kuitenkin aika kiltti kieltojen kanssa, tästäkin varmasti olisi ylemmissä luokissa tullut kieltovirhe, mutta meidän(kin) onneksi tuomari antoi ykkösluokkalaisille vähän anteeksi näissä. Näin siis saatiin 0-tulos, aika -13.05, sijoitus 2 (yht. 13 koiraa). Ja ensimmäinen LUVA. :)) Ja mä olen niiiiiin onnellinen ja iloinen! Mutta edelleen olen kysymysmerkkinä siitä, miten meidän tästä kannattaisi edetä?? Kilpailla vaan paljon eri halleissa eri tuomareilla, vai keskittyä esim. oman seuran kisoihin totuttelemaan tuomareihin, vai pitää kokonaan taukoa...? Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan. :) Kohta pitäisi päättää, ilmoitanko meidät TSAUn kisoihin, jotka olisivat kahden viikon päästä. Siellä olisi ainakin semituttu naistuomari... Mutta en tiiä, mikä olisi tässä kohtaa järjevintä Darcyn kannalta...? Se on kyllä välillä niin "omituinen", kun pelkää ja menee ihan lukkoon tuomarista, mutta heti radalta tultua lähtee kuitenkin riehakkaana leikkiin ja syö nameja tuomarin kädestä. Ja ei se ilmeisesti kovin traumatisoitunut voinut olla, kun veti vielä viimeisen radan ihan loistavasti. Joskus toivoisin voivani lukea tuon pienen sopulin ajatuksia...

Terveysraporttia

Eilen oli SE päivä. Nimittäin Bingleyn terveystarkit. Saatiin sekä hyviä että huonoja (??) uutisia. Ensin hyvät. :) Polvet oli 0/0 ja silmät terveet muutamia ylimääräisiä ripsiä lukuunottamatta. Lisäksi lonkat ja kyynärpäät lähti terveinä Kennelliittoon, toivotaan että sellaisina pysyvätkin.. Eläinlääkäri sanoi, että kyllä näillä kelpaa hyppiä agilityssa. :) Pyysin kuvaamaan selkärangankin samaista harrastusta silmällä pitäen, ja sekin näytti oikein mallikkaalta. Kauniit oli kuvat, jos röntgenkuvia nyt kauniiksi voi sanoa. ;D Samaan syssyyn laskettiin hampaatkin, joita löytyi oletettu määrä eli kaikki paitsi yksi (P3) ylhäältä.

Sitten ne uutiset, jotka jätti vähän hämmentyneen ja kieltämättä apaattisenkin fiiliksen. Bingleyn sydämestä kuului pieni sivuääni. :( Lausunnossa sanottiin näin: "Sydämestä kuultiin vasemmalta puolelta stenoosimainen sivuääni. On mahdollista että koiralla on lievä kehkovaltimoahtauma. Sydämen tutkimus ultraäänellä ja dopplerilla on hyvä tehdä, jotta sivuäänen mahdollinen aiheuttaja saadaan selville." Varasin siis tuon parin viikon päähän 20.10. Syytä paniikkiin ei varmasti tässä vaiheessa todellakaan pitäisi olla, eläinlääkäri sanoi, että vaikka joku sivuääni kuuluisikin, niin näin pienellä koiralla se aiheuttaa hyvin harvoin mitään harmia. Eläinlääkäri ei myöskään pitänyt tutkimuksia ihan välttämättöminä, mutta suositteli koska kyseessä on harrastuskoira. Ja toki haluan itse tietää, mikä tilanne on, ettei sitten tarvitse koko ajan miettiä, onko jotain vai ei... Voih, en vaan vielä halua edes miettiä, kuinka kurjaa olisi, JOS jotain vakavampaa löytyisi. :( Mutta ei, uskon ja luotan vakaasti siihen, että mistään vakavasta ei ole kyse.

...Ja etten jäisi märehtimään apatioihin, on viikonloppuna luvassa... Kukaan ei varmaan arvaa mitä? ;) Lauantaina siis ensin kisatöihin koko päiväksi ja sitten sunnuntaina Darcyn kanssa pitämään hauskaa. Se on meidän tavoite. Toivotaan että päästään siihen. :)

Lähimenneisyys pähkinänkuoressa

Edellisestä blogipäivityksestä on kulunut jo ikuisuus, joten eiköhän ole jo aika päivitellä viime aikojen kuulumisia. Monenmoista on tapahtunut, mutta tässä joitain "tähtihetkiä"... ;)

Paimennus. 18.9. Turun Shelttikerho järjesti tutustumispäivän paimennukseen. Halusin ehdottomasti mukaan, koska "pitäähän sitä nyt kokeilla". Vaikka vähän jännittikin, miten pojat lampaisiin ja paimennukseen suhtautuvat, niin aikalailla ennakko-odotusten mukaisesti kumpikin käyttäytyi. ;) Aluksi päästiin tutustumaan lampaisiin pienessä aitauksessa ja lopuksi päästiin testaamaan pellolla liinassa. Oli muuten yllättävän vaikeaa itsellekin yrittää pitää itsensä lampaiden toisella puolella, missä koira on.. Darcy oli jotenkin hyvin herttainen, ei mitenkään pelännyt lampaita, mutta paimensi pienen etäisyyden päässä. Kouluttaja sanoi, että aika nopeasti Darcyssa syttyi pieni paimen, vaikka eihän se toki mitenkään voimakas vietti ainakaan näin ekalla kerralla ollut. Bingley taas oli äärettömän innostunut (kuten aina ja kaikesta) ja osoitti sen haukkumalla (kuten aina ja kaikessa). Se ei vielä ihan samalla tavalla saanut ahaa-elämystä, mutta hauska kokemus se oli. Olen kyllä jälkeen päin tarkkaillut ja huomannut selkeästi, että haukkuminen taitaa olla Bingleyn tapa pitää lauma koossa. Esim. jos ollaan metsälenkillä, niin Bingley monesti juoksee mun ja Darcyn väliä huutaen. :D Tässä vielä muutama kuva, Sirpa Saaren ottamina, kuinkas muuten. :) Sirpa lähti jo ennen kuin meillä oli peltovuoro, joten kuvat on kuraisesta aitauksesta. ;) Omassa kamerassa oli harmittavasti jotkut asetukset pielessä, joten niistä tuli epätarkkoja...

Kuvat: Sirpa Saari

Aksaa, aksaa, aksaa. Sen treenaamista on riittänyt, enkä ainakaan vielä valita. ;) Elina Jänesniemen harkat on olleet erityisen antoisia...vaikka joka kerralla mennään kyllä ihan mun osaamisen ylärajoilla... Mutta on mahtavaa huomata, että kyllä sieltä aina jotain jää mieleen, ja pikkuhiljaa omat skeemat ja taidot karttuu. :) Meidän ATT:n mölliryhmässä tehdään monesti ihan perusrataa ilman sen suurempia kikkailuja, ja toisaalta sekin on tärkeää ja hyvää treeniä, mutta jos tekee aina vaan sitä, niin aika heikoksi jää kehittyminen sekä itsellä että koiralla. Bingleykin on ihan viime kertoina kehittynyt huimasti, kouluttajakin sanoi, että se on lyhyessä ajassa oppinut lukemaan mun ohjausta ja hakemaan esteitä ihan uudella tavalla. Jee. :) Bingleyn kanssa muokkasin myös pikkasen kontaktiopetusta... Nolona myönnän, että en ole tehnyt kontaktialustatreeniä niin paljon, että se olisi kunnolla ehdollistunut siihen, joten Elinan ehdotuksesta päätin muuttaa opetusta niin, että se oppii 2on2off-paikan, mutta vaan ilman kosketusalustaa. "Nenäkosketus"-metodi ilman nenäkosketusta. ;D (Koska kyseessä niin pieni koira.) Eipähän ole mitään alustaa, jota pitäisi häivyttää, vaikka Darcyn kanssahan se häivyttäminen sujuikin aika nopeasti. Tähän asti harjoitukset on sujuneet hyvin ja Bingley on nyt oppinut oikean paikan. Vielä ei olla siinä asti, että mä voin täysillä juosta sen ohi niin, että se jää kontaktille, mutta pienin askelin...eihän tässä vielä mikään kiirus ole. Nyt se kuitenkin tietää, missä mä sen haluan pysähtyvän. Ja by the way, Darcyn kanssa ollaan niin pitkällä, että voin juosta ja jatkaa vaikka ohjausta, ja silti se jää kontaktille. :)) Vaikea kuvitella, että vielä kesällä sen kontaktit oli lähes katastrofaaliset...

...Ja sit eikun kisaamaan... Apua, jännittää. Vaikka yritän sanoa itselleni, että menee miten menee, sillä ei ole väliä, ja että liika jännittäminen vain helposti paineistaa Darcyn uudessa tilanteessa. Ja sitten jatkan itsepuhelua toteamalla, että kyllä me osataan, vaikka virheitäkin tietty tulee, mutta on siellä paljon huonompiakin koirakkoja kisaamassa. ;) Suurin jännitys itselle on oikeastaan varmaan tullut siitä, kun suunnilleen pari viikkoa sitten oltiin ensimmäistä kertaa vieraassa hallissa kisaamassa. No, rata ei ollut lainkaan vaikea, mutta Darcy meni täysin lukkoon. :( Keskeytin radan, mutta jäätiin hengailemaan hetkeksi hallille ja yritin saada siitä kivan paikan. Mä soimasin itseäni taas kerran siitä, että oon "väkisin" vienyt Darcya näyttelyihin, mistä se ei alkuunkaan pidä, ja varmasti yhdisti siihen vieraan hallinkin, joka oli täynnä ihmisiä ja koiria. Mietin jo synkkänä, että me ei varmaan ikinä voida kisata vieraissa halleissa. Ulkokentillä samanlaista reaktiota ei ole koskaan tullut, vaikka ollaan oltu muutamissa epiksissä vieraissa paikoissa. Viime sunnuntaina Tsau:lla oli sitten taas epikset, ja päätin ottaa härkää sarvista ja ilmoittaa Darcyn mölliradalle. Mölleillä oli hyppyrata ja Bingley pääsi myös osallistumaan. Ensin oli Bingleyn vuoro, ja poika meni hienosti edeten kuin pieni musta tykki. <3  Parilla hypyllä tuli kuitenkin kielto, kun Bee juoksi ohi... Seurakaveri sanoi jälkeenpäin, että olin kuulemma kädellä (tietämättäni) jotenkin "työntänyt" poispäin, joten näköjään Bingley kyllä lukee ohjausta, mutta mä en vaan osaa ohjata oikein. ;) Been suorituksen jälkeen kävin nopsaan vaihtamassa koiran, että ehdin nostattaa tunnelman kattoon Darcyn kanssa ennen meidän rataa. Hengailtiin, syötiin nakkeja, katottiin muiden suorituksia, tehtiin sivussa olevaa Aata... Sitten oli meidän vuoro. Darcy vilkuili lähdössä, mutta sitten kun lähdettiin, se tuntui unohtavan kaiken muun ja keskittyvän agilityyn. <3  Sillä liitämisellä 0-voitto. Ja se merkitsi mulle enemmän kuin voittoa siinä mielessä, että se osoitti, että meille on mahdollista kisata vieraissa halleissa tulevaisuudessa. :) Kunhan vaan muistan käyttää kunnolla aikaa fiilistelyyn ennen omaa vuoroa...

Ekat kisat on kuitenkin kotikisat ATT:lla 10.10. Siitä on "helppo" aloittaa, onpahan ainakin tuttu ympäristö. Ilmoitin kaikkiin kolmeen starttiin (2xagi, 1xhyppy), mutta jos Darcy näyttää olevan ihan puhki jo aikaisemmin, niin sitten jätän väliin. Epäilen kuitenkin moista väsymistä... ;) Virallinen mittauskin tehtiin sunnuntaina Tsaun kisoissa, koska en halunnut sitä "stressiä" kisa-aamuun. Tuomari sai korkeudeksi 38 cm, Darcy ei tosin seisonut kunnolla ja itse veikkaan, että totuus on oikeasti lähempänä 39 cm:ä. Vaikka eipä tuolla niin väliä, tuomarille varmaan riitti todeta, että eipä tuosta millään saa miniä eikä maksia. Niinpä mulla on nyt virallisesti medi-koira. :) Pidetään peukut pystyssä, että vajaan puolen vuoden päästä mulla on myös virallisesti mini-koira...

...12 yötä kisoihin on, laskin aivan itse... :)

Miten voi olla näin vaikeeta...

...päättää, koska me debytoidaan kisoissa Darcyn kanssa?? Olin jo asennoitunut 10.10. kisoihin, mutta tänään treenit meni niin hienosti, että yhtäkkiä se tuntuu olevan ikuisuuksien päässä. ;) Miksei joku voisi päättää mun puolesta? Tällä hetkellä kontaktit sujuu hyvin ja virheettömästi ilman kosketusalustaa. Ja kepeillä tapahtui taas uusi harppaus, kun otin viimeisetkin ohjurit pois. Onnistumisia tuli...mutta toisaalta tuli myös viimeisen kepin "unohduksiakin" jonkin verran. Alussa ei ole mitään ongelmaa, Darcy löytää oikean keppivälin hyvin eri kulmistakin. No, lisätreeniä ne vaatii, mutta joka tapauksessa tämä päivä jää historiaan ensimmäisenä kertana, kun Darcy on mennyt kepit ilman ohjurin ohjuria. JES! Kysymys siis jää...koskas me sinne kisoihin...??

Tämä päivä on ollut historiallinen myös Bingleyn osalta. Se nimittäin meni ensimmäistä kertaa elämässään koko puomin, ja hienosti menikin. :) Tähän mennessä ollaan harjoiteltu pelkkää alastuloa, ja ehkäpä Darcyn keppionnistumisista innostuneena päätin ottaa askeleen tuntemattomaan myös Bingleyn kanssa. Kokonainen Aa saa vielä odottaa, siitä riittää vielä toistaiseksi alastulon harjoittelu, mikä kyllä sujuu oikein mallikkaasti sekin.

Tämä syksy on tuntuu olevan täynnä agilitya...no, en valita eikä pojillakaan näytä olevan mitään sitä vastaan. :) Toisaalta mitä pidemmälle menee, sitä paremmin ymmärtää, kuinka mölli-ohjaaja mä vielä olen. ;) Mutta aina oppii. Erityisesti Elina Jänesniemen kurssit on olleet tosi opettavaisia sekä teknisesti (itselle ja koirille) että oman ohjauksen merkityksen ymmärtämisen kannalta. ...ja kisakuume senkun kasvaa...

(Ps. Muistuttakaa mua sitten siitä, kun oon vatsa kuralla ennen niitä kauan odotettuja ensimmäisiä kisoja...)

Häiriötreeniä ja kontaktiseurantaa

Tänään aamulla nappasin koirat autoon ja lähdettiin Mynämäelle epiksiin. Siellä oli myös starttiluokka (pelkät hypyt ja putket), joten päätin ilmoittaa Bingleyn ekoihin epiksiin. Ajatuksena oli lähinnä totuttautua häiriöympäristöön, me kun on treenattu viime ajat lähinnä kahdestaan, joten pelkäsin että Bingley ei jaksa yhtään keskittyä, kun ympärillä on hälinää. No, väärässä olin. Eihän se radalla muuta nähnytkään kuin esteet! :) Ihanaa kun sillekin on syttynyt palo agilityyn. :) Radassa oli yhteensä 11 estettä, lähinnä suoraa ja loivia kurveja, yhden putken päähän tein persjätön ja yhdelle putkelle takaaleikkauksen, muuten ei kummempia ohjauskuvioita. Mutta Bingley oli niiiiin mahtava. Se irtoaa hyvin eikä jäänyt suorillakaan pyörimään tai edes vilkaissut muhun, painoi vaan eteenpäin kuin pieni musta tykki. Oon hurjan ylpeä mun pikkuisesta. Takaaleikkauskaan ei hetkauttanut, kun herra syöksyi putkeen eikä jäänyt miettimään mitä mä teen. Jes, niin hieno alku! En keksi yhtään kohtaa, joka olisi voinut edes mennä paremmin. :)) Lopputuloksena siis nollavoitto ajalla 13.40, kun ihanneaika oli 55 s. ;) Oltais juostu muutama kerta rata tuohon ihanneaikaan...

Darcyn kanssa tarkoituksena oli mennä katsomaan, miten kontaktit sujuu. Ja eihän ne vielä suju ilman kontaktialustaa. Treeniä, treeniä, treeniä siis... Ei niistä virheitä tullut, mutta aan juoksi pysähtymättä ja puomilla pysähtyi keskelle kontaktia eikä 2on2off-asentoon niin kuin pitäisi. No, ei auta muuta kuin treenata vaan lisää. Ja tämähän oli eka kerta kun kokeilin ilman kontaktialustaa, joten en sinänsä ihmettele, ettei sujunutkaan..ei ehkä ollut fiksua edes mennä kokeilemaan vielä tässä vaiheessa. No, mutta nytpä tiedän, mitä pitää treenata lisää. Muuten rata meni ihan kivasti, vaikka parissa kohtaa vähän tökki. Mölliradan alku oli sama kuin starteilla, ja siinä huomasin konkreettisesti, että Bingleyn kanssa oon alusta asti keskittynyt irtoamiseen ja etenemiseen. Bingleyllä ei ollutkaan siinä mitään ongelmaa, mutta Darcy jäi vähän pyörähtelemään ja vilkuilemaan kun jäin jälkeen. Ei kuitenkaan virheitä siinä kohtaa. Radan ainut varsinainen virhe tuli, kun käännyin vähän liian aikaisin seuraavalle esteelle, jolloin Darcy lähti itsekin sinne ja suoritti väärän esteen. Hylky josta siis mölleissä tuli 15. Sen sähellyksen jälkeen valssissa tuli sitten yhteentörmäys, mutta siitä tuomari ei antanut virhettä. Lopputuloksena 15 ja niin kuin sanotaan, virheistä oppii. Taitaa näyttää siltä, että meidän eka virallinen startti on 10.10.10. ;D

Oli hauskaa päästä kisailemaan taas. Olis vaan kiva, jos useammissa epiksissä olisi myös starttiluokka. Meillä kun menee vielä tovi ennen kuin saadaan Bingleyn kanssa kontaktit valmiiksi niin että päästäis mölliluokkaan. Yks juttu vielä, harmittaa ihan vietävästi, kun unohdin videokameran keittiönpöydälle. Olisin halunnut saada tallennettua Bingleyn upea rata ja toisaalta myös Darcyn rata, että näkis kunnolla, miten mä siellä mokailin. Käyn aina ennen lähtöä päässä nopean listan siitä, onko kaikki tarvittava mukana, ja näköjään videokamera ei vielä ole päässyt mun päänsisäiseen muistilistaan. Oppia ikä kaikki.

Reeniä

Arki on palannut keskuuteemme. Työt ja ohjatut harkat on alkaneet...sinänsä kivaa, mutta voisin mä taas lomailla vähän aikaa. ;) Darcyn kanssa treenit on alkaneet tosi kivasti, ja kisakuume sen kuin kasvaa. Kävi jo mielessä, ehdittäiskö saada kepit kuntoon syyskuuksi...vai odottaisinko sittenkin lokakuuhun... Syyskuun ATT-kisojen viimeinen ilmopäivä on 1.9., joten katson miten meillä silloin menee ja päätän sen mukaan. Jännää...hyvällä tavalla. :)

Annoin myös joku aika sitten periksi ja ostin videokameran.. Inhoan katsoa (ja kuunnella!) videota itsestäni, mutta oli pakko myöntää, että onhan se valtavan hyvä väline oppimisen kannalta. Näkee virheensä jne... Eilen opettelin vihdoin, miten videot ladataan koneelle ja sieltä youtubeen. Pakko laittaa tänne kokeeksi pieni pätkä meidän keppitreeneistä.. Ja niistä omista virheistä, mulla on ihmeelliset käsiliikkeet, ohjaava  käsi vähän turhan korkealla ja ääni vielä korkeammalla. Joo, oon nolo, mutta yritän ottaa tämän oppimisen kannalta. ;) Onneksi koira sentään osaa. :D Kepit tosiaan menee jo sillai, että alussa on yksi ohjuri ja lopussa yksi tai kaksi..keskikohta siis ilman ohjureita. Koskahan mä uskaltaisin kokeilla ilman alku- ja loppuohjureita?? Huomatkaa videolta myös hieno takaaleikkaus jälkimmäisillä kepeillä. ;)

Darcyn keppitreenit

Bingleyn kanssa ollaan myös treenailtu keskenämme kerran, pari viikossa. Se on taitava pikku koira. :) Vauhtiakin alkaa löytyä ja se on aina ihan intona kun mennään kentälle. Ollaan sen kanssa otettu lähinnä lyhyitä pätkiä ja treenattu kontaktien (sekä aa että puomi) alastuloa, mikä menee jo tosi hyvin. Oon tosi tyytyväinen siihen, että ollaan saatu rauhassa treenailla ja etsiä yhteistä säveltä. Mutta on siinä sekin huono puoli, että Bingley on nyt tottunut siihen, että kentällä tai sen lähettyvillä ei ole muita koiria.. Viimeksi sunnuntaina viereiselle kentälle tuli toinen koirakko eikä Bee pystynyt kunnolla enää keskittymään meidän treeniin, kun pojan piti jatkuvasti vilkuilla, mitä ne siellä viereisellä radalla touhuaa... :/ No, siinä mielessä meillä alkaakin pienryhmäharkat juuri oikeaan saumaan. Ollaan tosiaan päästy hyvään alkuun kaksistaan ja huomenna alkavalta kurssilta lähdetään hakemaan paitsi uusia vinkkejä ja kokeneen ohjaajan näkemystä myös häiriötreeniä, että Bingley tottuu siihen että kentän ympärillä on muita koiria ja ihmisiä. Odotan siis jo kovasti huomista, jolloin Bingleyllä alkaa jatkokurssi ja Darcylla tekniikkakurssi. Niistä myöhemmin lisää... ;)

Tavoitteita

Kaikki kiva loppuu aikanaan...niin myös työttömyys. ;D Maanantaina aloitan uudessa työpaikassa, mikä tietysti sinänsä tuo mielenkiintoa ja haastetta (välttämätöntä rahaa unohtamatta..) elämään, vaikka olisin mä kyllä voinut vielä hetken lomaillakin. Kuukausi on mennyt lähinnä tehden eiyhtäänmitään. Tosin eiyhtäänmitään tekemisen tauoilla harkattiin vähän agilityä. Muuta ei sitten juuri tehtykään. :) Mutta täytyy sanoa, että oltiin aika hyviä molemmissa! Ja selkeää kehittymistä on havaittavissa molemmissa: jaksan nyt nukkua huomattavia aikoja ja aikaansaannosten vähyys ylittää villeimmätkin tavoitteet. Myös agilityssä on nähtävissä kehitystä enemmän kuin osasin haaveillakaan. Jesjesjes.

Tästä kehityksestä inspiroituneena katselin Sagin sivuilla kisakalenteria ja päätin lyödä lukkoon Tärkeän Päivämäärän mun ja Darcyn elämässä: 10.10.2010 on paitsi maailman mielenterveyspäivä, myös päivä, jona olen päättänyt aloittaa meidän agikisauran. :D Jostain syystä mulle on tärkeää, että saan aloittaa kotikisoilla ja tuolloin olis. Aluksi ajattelin tähdätä pelkästään hyppäriin, mutta hitto vie, siihen on reilu kaksi kuukautta, kyllä me nyt saadaan meidän kontaktitkin siihen mennessä kuntoon!! Tavoitteita pitää olla. ;) Ja nyt kun sen on sanonut ääneen täällä, niin ehkä saan lisää motivaatiota treenata kepit ja kontaktit kuntoon. Halu päästä kisaamaan ainakin on kova... ;))

Ja nyt kun aloin asettaa tavoitteita, niin voisin yrittää aloittaa taas vähän säännöllisemmän juoksemisen. Ostin tänään canicross-vyön sekä hihnat ja tekis varmaan hyvää meille kaikille käydä juoksemassa. Ikuinen projekti..? ;) Tällä kertaa lähden kuitenkin NYT enkä huomenna.

Kerrankin...

...jotain positiivista sanottavaa kontakteista! :) Me ollaan lähes koko heinäkuu tahkottu kontaktien "kontaktialustaa" eli oon opettanut molemmille alustaan koskemisen tassulla. Nyt päätin ottaa harppauksen eteenpäin ja liittää harjoitukseen kontaktilaudan (puomin alastulon kaltainen). Ja jee, sekä Darcy että Bingley menevät tosi hienosti harjoitusta! Darcy jopa pysähtyy 2on-2off asentoon vaikka itse jatkan rauhallista juoksua eteenpäin. :)) Paljon toki tarvitaan toistoja vielä, mutta nyt oon vaan niin iloinen siitä, että ollaan kontaktien suhteen oikealla tiellä. Kiitos kaikille, jotka kannustitte mua vaihtamaan opetustekniikkaa alun hankaluuksien jälkeen! Nyt vaan jatketaan harjoittelua kontaktilaudan kanssa ja luulenpa, että seuraavan kerran kun mennään kentälle, niin otan vähän oikean puomin (ja Aan?) alastuloa... Darcy saa totutella uuteen tekniikkaan vanhalla ja tutulla esteellä ja Bingley taas saa ensikosketuksen uuteen esteeseen (tai lähinnä sen alastulo-osaan ).

Nimim. Agilitylomalainen ;)

Kesäkuulumisia...

Ihan ensin onnea mun 2-vuotiaalle hurmuripojalleni!!! <3  Darcylla oli siis eilen synttärit..Paljon on mahtunut kahteen vuoteen ja ensimmäisenä koirana Darcy on opettanut mulle ihan tosi paljon kaikesta...elämästä. :) Joten kiitos siitä "esikoiselleni"..iloiselle hännänheiluttajalleni, reippaalle treenikaverilleni, rauhalliselle sohvakoiralleni.

Synttäreiden kunniaksi lähdettiin Pian ja Indianin matkassa Lapuan möllikisoihin. Ja äh, ei vissiin pitäis olla näin kilpailuhenkinen, kun jää jotkut möllikisat harmittamaan, vaikka ei meillä oikeesti edes kovin huonosti mennyt. ;) Mutta huonommin kuin olisi voinut mennä. Virheet tuli kielloista, Darcy juoksi kolmen esteen ohi (pöytä, putki ja hyppy). Ihan tyypillisiä virheitä meille toisaalta, mutta tällä kertaa niitä tuli vaan harmittavan monta. Saattaa tosin johtua siitä, että kuulemma pöydällä Darcy oli epäilevästi vilkuillut tuomaria tyyliin "ethän vaan tuu koplaamaan mua", ja sen jälkeen putkelta ja hypyltä tulikin ne kiellot. Darcy ei onneksi arastele tai tunnu edes huomaavan tuomaria radalla, mutta näköjään pöytä on sellainen pysähdyksen paikka, jossa se ehtii noteeraamaan "epäilyttävän ihmisen", joka seisoo vieressä...ihan niin kuin näyttelykehässä... *yäk* ;0 Toinen juttu jonka huomasin, oli että lämpö vaikuttaa Darcyn (ja mun) menoon huomattavan hidastavasti. Ei tuntunut yhtään normaalilta mennä radalla, kun Darcy tuntui niin hitaalta... No, valivali, pitäis olla tyytyväinen meidän hyviin kohtiin ja kokemuksen saamiseen. :) Eikä 15 virhepistettä ehkä kovin paha oo alottelevalta koirakolta. :D Tästä on hyvä taas jatkaa.

Epistunnelmista onkin hyvä siirtyä MM-karsintatunnelmiin. :D Pakko kirjoittaa siitä muutama rivi, oli se vaan niin hieno kokemus! En oo tosiaan koskaan aiemmin ollut missään isommissa agi-kisoissa katsomassa, joten nyt kun oma seura järjesti karsinnat, niin pakkohan sinne oli päästä töihin ja katsomoon. :) Lauantain kärvistelin helteessä parkkipirkkona ja hetken buffetissa, enkä sinä päivänä nähnyt montaakaan rataa. Sunnuntaina tulin sitten turistiksi ja näinkin lähes kaikki radat, lukuun ottamatta aamun aloittavaa ekaa maksirataa. Sitten seuraa paljastus. :D Mä oon ihan yliherkkä aina kun nään jonkun koiran tekevän hyvän suorituksen, oli laji mikä tahansa. Joten niin mä istuin kuumassa katsomossa pala kurkussa ja kyynel silmäkulmassa lähes koko päivän. :'D Hih, mutta oli se vaan niin hienon näköistä menoa, että ehkä siitä hyvästä voi muutaman liikutuksen kyyneleen vuodattaakin... ;)

Karsintojen jälkeen lähdettiin ajamaan Pohjanmaalle...ja täällä ollaan vielä toistaiseksi määrittelemätön aika. Katsotaan kuinka kauan viihdyn. Koirat ainakin viihtyy. Hilluvat päivät pitkät ulkona ja aina on joku, jota seurata kuin hai laivaa... "jos vaikka tulis jotain kivaa actionia". :) Kepit (plekseineen) on myös pystytetty takapihalle ja oon  ottanut niitä nyt muutaman kerran. Darcy alkaa löytää jo vähän rytmiäkin pujotteluun, mikä on selkeä merkki edistymisestä. Lisää vaan treeniä siis ja sit pikkuhiljaa vähentämään pleksejä, ottamaan erilaisia sisäänmenokulmia ja "siedättämään" omaan liikkumiseen kauempana yms. Bingleyn kanssa taas ollaan hyvällä alulla: se juoksee suht tiiviissä olevia kujakeppejä lujaa. Sen kanssa siis seuraava askel on pikkuhiljaa pienentää kujaa. Kivaa kun keppitreenit on ihan käden ulottuvilla. :)

Tänään oltiin siskoni ja koirien kanssa uimassa ja iloitsin kovin siitä, että Bingley tykkää uida. Se on niin söpö kun se tuhisee ja painaa menemään uintikierrostaan. <3  Ja Darcy haukkuu rannassa...yrittää varmaan komentaa meitä vähän lähemmäs. On se hyvä, että joku komentaa meitä innokkaita uimareita. ;) Uimasta mentiin suoraan Vöyrille agilitykentälle treenailemaan. Darcyn kanssa otettiin vähän takaaleikkauksia putkella, rengasta ja pientä radan pätkää putkien, renkaan ja parin hypyn ja pussin kanssa. Lopuksi vielä muutama toisto keinulla. Bingleyn kanssa otettiin edelleen meidän "peruskauraa" eli paria hyppyä, jotka oon jo laittanut vähän kaarelle. Ja vitsit miten se on edistynyt! Siis vaikka noinkin yksinkertaista juttua mennään, niin siitä oikein näkee, että se alkaa tajuta jutun ideaa. Jee! Koska kaksi hyppyä meni niin hienosti, niin oli sitten pakko koittaa vielä kolmella hypyllä, jotka olin asetellut tosi loivaksi kaareksi. Hienosti meni sekin, ei enää tietoakaan siitä, että Bingley tuijottais mua ja räksyttäis, vaan poika painaa menemään eteenpäin kuin vanha tekijä. On mulla taitava agilitykoiran alku! :) Lisäksi otin yksittäisesteinä rengasta, pussia ja putkea. Putkea eka suorana, sitten vähän kaarella ja lopuksi pari takaaleikkausta suoralla putkella. Putkikin alkaa sujua loistavasti, Bee ei hämääntynyt edes mun takaaleikkauksista. :) Oon niin iloinen kun meidän lyhyet treenihetket ei enää tuota mulle harmaita hiuksia, vaan iloista mieltä. Ja niinhän se kuuluukin olla!!! Joten ei me treeneissä ihan hakoteillä voida nyt olla. :))

Asioilla on (edelleen) tapana järjestyä :)

Täytyy ilmeisesti alkaa pitää jonkinlaista avautumisblogia omista ongelmista, kun näyttää siltä, että aina kun "valitan" jostain täällä, niin ei mene kauaakaan, kun asiat selviävät tavalla tai toisella. Edellisessä päivityksessänihän pohdin sitä, missä jatkaisin agilityn treenaamista Bingleyn kanssa kun mikään vaihtoehto ei oikein tuntunut sopivalta. Googlailin sitten agilitykoulutusta Turussa ja päädyin http://www.koiranomi.com/ sivustolle, josta olin kyllä kuullut joskus aikaisemmin, mutta en muistanut ko koirakoulun olemassaoloa. Siellä näytti olevan sopivasti kursseja alkamassa Elina Jänesniemen vetämänä, joten lähetin kyselyä siitä. Ja sattuikin niin, että olin juuri viime tippaan asialla, mutta niin että mahduttiin kuitenkin vielä ryhmään. :)) Ja siitä innostuneena kysyin, sattuisiko tekniikkakurssilla vielä olemaan paikkoja... ;) Joten lopputuloksena sain paikan jatkoryhmästä (= koiralle, joka osaa yksittäiset esteet, mutta ei vielä juuri muuta) Bingleyn kanssa ja tekniikkaryhmästä (= tekniikoita ilman ratoja...tekee meille ja mulle varsinkin erittäin hyvää, kun Darcyn pienryhmässä mennään tällä hetkellä lähinnä ratoja) Darcyn kanssa. :D Eli 18.8. aloitetaan ja siihen asti treenailen vielä perusjuttuja Bingleyn kanssa aina kun mahdollisuus avautuu ja Darcyn kanssahan pienryhmätreenaus alkaa taas elokuun alusta. Jee, oon kyllä niiiin iloinen että osasin olla oikeaan aikaan liikkeellä, kuulostaa niin huippu treenipaikalta. :) Mitäpä parempaakaan sitä palkkarahoillaan tekisi...?? ;D